Kannanottoja

Lisätietoja

16.03.2010

Lausunto oikeusministeriölle


Oikeusministeriö
Lainvalmisteluosasto
PL 25
00023 VALTIONEUVOSTO

OM 4/41/2004
OM016:00/2004
 

Esitysluonnos sähköistä kiinteistön vaihdantaa, panttausta ja kirjaamismenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi


Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto ry:ltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi sähköistä kiinteistön vaihdantaa, panttausta ja kirjaamismenettelyä koskien. Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto ry. on siirtänyt lausunnon antamisen alan keskusjärjestönä toimivalle Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry:lle. Lausunnon antaminen on sisäisesti siirretty Keskusliiton laki- ja lausuntovaliokunnalle, joka kunnioittavasti esittää lausuntonaan seuraavaa.

Yleistä

Esitysluonnoksen tarkoituksena on perustaa kahdesta osasta koostuva sähköinen asiointijärjestelmä, jossa olisi toisaalta mahdollisuus sähköiseen kiinteistön kauppaan ja toisaalta kirjaamisasioiden käsittelemiseen sähköisesti. Asiointijärjestelmässä voitaisiin lisäksi tarjota maksutoimintoja, joiden avulla voitaisiin suorittaa kiinteistön kauppahinta sekä varainsiirtovero ja asiointimaksut.

Valiokunta suhtautuu myönteisesti kaikkiin hankkeisiin, jotka osaltaan voivat helpottaa ja edesauttaa kiinteistöjen vaihdantaa ja katsoo, että myös sähköinen asiointijärjestelmä toteutuessaan voi osaltaan helpottaa kiinteistökaupan tekemistä.

Ehdotetussa asiointijärjestelmässä on tiettyjä piirteitä, jotka uhkaavat rajata sen käyttöalaa varsin merkittävästi. Ongelmia näyttäisi liittyvän ainakin kaup-pahinnan maksamisen ajantasaisuuden varmistamiseen sekä kiinteistönvälitysliikkeelle annettavaan valtuutukseen. Valiokunta toivookin, että järjestelmän käytettävyyden kannalta keskeisimmät seikat pyrittäisiin ratkaisemaan siten, että sähköinen asiointijärjestelmä olisi aidosti toimiva ja houkutteleva vaihtoehto kiinteistön tai vuokraoikeuden ja rakennusten kaupassa.

Kauppahinnan maksun ajantasaisuus sähköisessä kaupankäyntijärjestelmässä (MK 9 a:7.3 §)

Valiokunnan käsityksen mukaan kiinteistön kauppahinnan suorittaminen verkkomaksuna voi käytännössä aiheuttaa eriasteisia vaikeuksia. 

Nykyisellään kiinteistön kauppahinta maksetaan ns. käteiskaupassa aina ajantasaisesti siten, että kauppahinta on myyjän/myyjän pankin käytettävissä välittömästi joko tekemällä pikasiirto pankkikonttorissa tai antamalla varmennettu shekki tai pankkivekseli. Verkkomaksu ei sen sijaan ole nykyisellään ajantasainen maksumuoto, sillä sitä kautta suoritettavat maksut eivät välttämättä lähde toiseen rahalaitokseen välittömästi maksutoimeksiannon antamisen jälkeen eikä maksun katteen siirtyminen pankista toiseen ole myöskään reaaliaikaista. Tämän johdosta kauppahintaa ei myöskään voitaisi kuitata maksetuksi kauppakirjan allekirjoituksin ja kauppahinnan maksamisen viivästyminen olisi omiaan aiheuttamaan ongelmia myös vakuuksien siirtymiseen liittyen.

Käytännössä kauppahinnan suorittamisen ajantasaisuuteen liittyvä ongelma johtaisi siihen, että kauppakirja tulisi aina tehdä omistuksenpidätysehdoin, mitä ei ole pidettävä tarkoituksenmukaisena menettelynä tilanteessa, jossa ostajalla olisi valmius suorittaa koko kauppahinta kerralla myyjälle. Tästä puolestaan todennäköisesti seuraisi se, että suuri osa kaupoista tehtäisiin sähköisen asiointijärjestelmän olemassaolosta riippumatta edelleen perinteisellä tavalla.

Kiinteistönvälittäjälle annettava valtuutus (MK 9 a: 8 §)

Kauppakirjaluonnoksen valmisteleminen ja lopullisen kauppakirjan laatiminen kuuluvat nykyisin kiinteistönvälitysliikkeen perustehtäviin. Kiinteistönvälitysliike ei kuitenkaan ole kaupan osapuoli eikä valtaosassa tapauksia toimi myöskään myyjän tai ostajan asiamiehenä kauppakirjan ehtojen hyväksymisessä tai kauppakirjan allekirjoittamisessa. Kiinteis-tönvälittäjä toimii kaupan osapuolen asiamiehenä kaupanteossa vain poikkeuksellisesti.

Ehdotuksen mukaan asiamiehellä, esimerkiksi kiinteistönvälittäjällä olisi val-tuutuksen nojalla oikeus paitsi kauppakirjaluonnoksen ja kauppakirjan laatimiseen, niin myös kauppakirjan allekirjoittamiseen. Tällainen valtuutus ei vastaa nykykäytäntöä eikä kiinteistönvälittäjän toimimista tällä tavoin kaupan osapuolen asiamiehenä ole pääsääntöisesti pidettävänä suotavanakaan. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että asiointijärjestelmässä tulisi mahdollistaa kaupantekovaltutuusta alemmanasteisen valtuutuksen antaminen kiinteistönvälitysliikkeelle. Tämän valtuutuksen nojalla kiinteistönvälitysliikkeen edustaja voisi tehdä kauppakirjaluonnoksen ja myös lopullisen kauppakirjan, jonka kaupan osapuolet allekirjoittaisivat omilla tunnistautumisvälineillään.

Järjestelmän toimivuus edellyttäisi myös sitä, että edellä kuvatun kaltainen valtuutus annettaisiin kiinteistönvälitysliikkeelle siten, että välitysliikkeen edustaja, vaikka hänellä ei olisikaan yrityksen edustamisoikeutta, voisi valtuutuksen perusteella tehdä kauppakirjaluonnoksen kaupankäyntijärjestelmässä.

Väestötietojärjestelmästä tarkistettavat tiedot

Esitysluonnoksen mukaan väestötietojärjestelmästä tarkistettaisiin esimerkiksi osapuolen alaikäisyys tai muu vajaavaltaisuus. Valiokunta ehdottaa täsmennettäväksi, tarkistettaisiinko väestötietojärjestelmästä myös, onko kaupan osapuolelle määrätty edunvalvoja joko rajoittaen päämiehen toimintakelpoisuutta tai ilman rajoituksia, onko kaupan osapuolella vahvistetun edunvalvontavaltakirjan perusteella taloudellisia asioita hoitava edunvalvontavaltuutettu, ja mikä merkitys näillä tiedoilla olisi kiinteistön sähköiseen luovutukseen.

Kauppakirja ja kauppakirjan luonnos

Esitysluonnoksessa (MK 9 a) käytetään osin epäjohdonmukaisesti termejä kauppakirja ja kauppakirjan luonnos. Valiokunta esittää, että termejä käytettäisiin johdonmukaisesti ja että sanaa kauppakirja käytettäisiin vain kuvaamaan lopullista, osapuolten allekirjoituksin vahvistettua asiakirjaa ja vastaavasti kyseessä olisi kauppakirjan luonnos siihen asti kunnes osapuolet olisivat hyväksyneet kaupan.


Helsingissä 12. päivänä maaliskuuta 2010


Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry.
Laki- ja lausuntovaliokunta


Tapio Nevala                                        Tuomas Aulanko
Kiinteistölaki Tapio Nevala                OP-Keskus osk
laki- ja lausuntovaliokunnan             laki- ja lausuntovaliokunnan
puheenjohtaja                                      sihteeri


Lausunnon antamiseen ovat osallistuneet seuraavat henkilöt ja tahot:

Jaana Anttila-Kangas, Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto r.y.
Timo A. Järvinen, Asianajotoimisto Oy Juridia Ab
Marianne Palo, Lakiasiaintoimisto Palo, Tolvanen & Alppi-Takkinen Oy
Erja Pulli, Realia Group Oy
Mauri Sirén, Turun Seudun OP-Kiinteistökeskus Oy
Sanna Suni, Kiinteistömaailma Oy
 

Takaisin edelliselle sivulle

15.03.2010

KVKL:n toimitusjohtajan kannanotto Suomen asuntomarkkinoiden toimintaympäristössa tarvittavista rakenteellisista muutosasioista

Esitetty Valtion rooli 2010-luvun asuntomarkkinoilla –työryhmälle Helsingissä 19.3.2010.


ARVOISAT TYÖRYHMÄN EDUSTAJAT,

Kiitän mahdollisuudesta tuoda esille muutamia kommenttejani Valtion rooli 2010-luvun asuntomarkkinoilla -teemaan liittyviin asioihin.  Otan vakavasti toiveenne oleelliseen keskittymisestä ja keskityn vain muutamiin tärkeimpiin asioihin ja etenkin ns. rakenteellisiin kysymyksiin.

1.    YLEISTÄ MARKKINOIDEN TOIMINNASTA JA VALTION ROOLISTA
Mielestäni asuntomarkkinoiden toimivuuden edistämisessä pääsääntö tulisi olla se, että tuetaan niitä mekanismeja, jotka edistävät asuntomarkkinoiden tasapainoista toimintaa. Valtiolla on kokonaisuuden taustavoimana silti tärkeä rooli ja sen tulee pyrkiä karsimaan markkinakehityksen lieveilmiöitä. Erityinen rooli valtiolla on valtakunnan alueellisesti tasapainoisemman kehityksen sekä heikommassa taloudellisessa asemassa olevien – esimerkkinä nuorten tai syrjäytyneiden - aseman varmistamisessa. Valtion ei tule tukitoimissaan ja esimerkiksi suhdannevaihteluita pehmentäessään kuitenkaan mennä niin pitkälle, että suhdanteisiin liittyvät ongelmat siirtyvät ja lykkääntyvät: ongelmien lykkääminen on toisaalta ongelmien kiistämistä:  ne voivat tulla vastaan entistä suurempina ja kasvaneen julkisen velkataakan ongelmien ryydittäminä.

2.    HAARUKKAPALOJA/IDEOITA ASUNTOMARKKINOIDEN TOIMIVUUDENLISÄÄMISEKSI

2.1. ASUMISEEN LIITTYVIÄ YDINOMINAISUUKSIA/TAVOITETILOJA Asuntomarkkinoilla toimivien tahojen tulisi pyrkiä asuntotarjonnan ja kysynnän tasapainoiseen kehitykseen. Sisällöt kiteytyvät paljolti seuraavissa avainsanoissa: kohtuuhintainen, sijainniltaan järkevä, ekologisesti kestävä, energiaa säästävä, olemassa olevia asumistarpeita palveleva, tulevia asumistarpeita ennakoiva, monipuolinen  (tuotantoa oltava moniin tarpeisiin - ikäryhmittäiset erot, varallisuuserot ym), muunneltava, uutta ruokkiva,  turvallinen,  laadukas, asiakaslähtöinen.

2.2. KAAVOITUKSEN/MAANKÄYTÖN PROSESSI TULEE MUUTTAA ASIAKASLÄHTÖISEMMÄKSI
Monissa kunnissa maankäytön suunnittelu/kaavamuutosprosessit toimivat kankeasti, hitaasti ja ottamatta huomioon asiakkaiden (kuntalaisten, maanomistajien, rakentajien) tarpeita. Osapuolet nähdään vastakkaisina. Osapuolten välillä ilmenee turhaa kitkaa. Esimerkiksi maanomistajat ovat usein epävarmuuden tilassa.  Kankeuden ja hitauden takia ei välttämättä pystytä reagoimaan tietyn suhdannetilanteen luomaan tarpeeseen. Tarjonta pysyy ongelmien takia myös  tietyillä alueilla niukkana. => Kaikin keinoin tulee päästä parempaan vuoropuheluun, toiveiden huomioonottamiseen ja ennakoivuuteen.  => myös julkisen sektorin toimijoiden tulee miettiä, millä keinoilla säännöllistä vuoropuhelua voidaan edistää. Uusia tapoja voidaan ideoida ja uusia foorumeita luoda.  Nykytekniikan mahdollisuudet otettava käyttöön. Maankäyttösopimuksia kannattaa hyödyntää.

2.3. HUOMIOON VANHA VIISAUS: IHMISTEN ASUMISEN TARPEET VAIHTELEVAT
Markkinoiden kehittämisessä ja luomisessa tulisi ottaa huomioon, että ihmiset kaipaavat yksilöllisiä asumisratkaisuita. Alueuskollisuus on ilmiö – halutaan muuttaa myös lähialueelle. Siksi vaihtoehtoja myös tulisi olla myös samalta alueelta. Kaavamaisesta rakentamisesta tulisi mennä yksilöllisyyttä salliviin ratkaisuihin: omakotitalon ainut standardi ei ole 200 neliötä ja talo kiinni kadussa. On huomattava, että kaikkien julkisivujen takana asuu ihminen.

3.    IDEOITA ASUNTOMARKKINOIDEN TOIMIVUUDEN JA TASAPAINON EDISTÄMISEKSI

3.1. MARKKINOIDEN TARJONNASSA HUOMIOITAVA IHMISTEN NÄKÖKULMAT Tarjontaa tulisi suunnata siten, että keskeisillä kasvukeskuspaikoilla löytyy kohtuuhintaisia, kohtuukokoisia ensi- ja sinkkuasuntoja.  Täytyy pystyä tuottamaan myös erihintaista uudistuotantoa:  koska kaikki pienten asuntojen kysyntä ei ole sinkkujen tai nuorten aiheuttamaa, tulee vaihtoehtona olla myös senioriasumiseen sopivaa tarjontaa (=osa senioreista varsin maksukykyisiä ja hyvinkin vaativia/laatutietoisia).  Keskustaajamien kauluskunnissa tulee taata riittävä ja monipuolinen tonttitarjonta, jotta pientaloasuminen ja –rakentaminen ovat edelleen mahdollista ja myös asukkaiden erilaiset, yksilölliset tarpeet ko. asiassa entistä paremmin toteutuisivat (vrt. alueuskollisuus).

3.2. ENERGIA- JA LAATUKYSYMYSTEN HYÖDYNTÄMISESSÄ VAADITAAN TIETOA JA PORKKANOITA Tiiviisti todeten: uudet aatteet eivät etene ilman tietoa ja porkkanoita. Haluan alleviivata, että kiinteistönvälitysala on hyötytiedon välittämisessä erinomainen kumppani, jos niin haluatte.

3.3. HUONOT PÄÄTÖKSET JA RATKAISUT OIKAISTAVA –  PERÄÄNKUULUTAN ROHKEUTTA TEHDÄ HYVIÄ PÄÄTÖKSIÄ Rakentamisen esteettömyysvaatimuksia lievennettävä  -  esimerkkinä jo kuuluisaksi käyvä 75 neliön keskikokovaatimus –tyyppiset esteet karsittava.   Peräänkuulutan rohkeutta eteenpäinvieviin asioihin: esimerkkinä niistä on  päätös purkaa rakennus, jos korjaaminen ei järkevää.

3.4. RAKENTEELLISIA-/LAINMUUTOKSIA/TARPEITA:.VARAINSIIRTOVERO TULEE YHDENMUKAISTAA ASUNTO-OSAKKEIDEN JA KIINTEISTÖJEN OSALTA Kiinteistökaupan kauppahinnasta perittävän 4 prosentin varainsiirtoveron yhdenmukaistaminen asunto-osakekaupasta perittävän veron tasolle tasapainottaisi markkinoita. Yhdenmukaistaminen toki laskisi verotuloja, mutta kiinteistö- ja asuntomarkkinoiden toimivuus kerrannaisvaikutuksineen kompensoisi verotulojen menetyksen.  Asiaa ei tule tulkita suhdanneluonteiseksi: kyse on järkeistämisestä ja pitkän jänteen ratkaisusta, jolla luodaan pohjaa toimivammalle järjestelmälle.
Kiinteistöveron nostamista en sen sijaan kannata – esim. Ruotsissa kiinteistöveron suunta lienee perustellusti alaspäin. Muutokset asumisen verotuksessa olisi tehtävä todella pitkällä linjalla, perusteellisesti tutkien ja harkiten : luottamus ja ennustettavuus ovat kaikille osapuolille tärkeitä.

3.5. ETUOSTOLAIN LAKKAUTTAMISTA VOISI HARKITA Ruotsissa näyttää tällä hetkellä siltä, että etuostolaki oltaisiin lakkauttamassa toukokuun alussa. Etuostolaki ei enää palvele tarkoitustaan alueiden kehittämisessä ja lailla on vain marginaalinen merkitys myös muissa tarkoituksissa, joihin kunnat voivat käyttää etuostoa. Laki myös hidastaa, haittaa prosesseja ja tuo turhia kustannuksia. Ottaen vielä huomioon sen, että vain pieni määrä kiinteistöistä ”etuostetaan”, eivät säännöksestä saadut hyödyt kata aiheutuvia kustannuksia ja niitä epäkohtia, joita säännöksen soveltaminen tuo mukanaan.

3.6. ASP-JÄRJESTELMÄ on kannatettava. Summan nostamista esim. 5000 euroon/tuensaaja olisi harkittava. ASP:n soveltamisen ajallinen perälauta kannattaa poistaa, jotta markkinat eivät osaltaan ainakaan sen takia lisää kiihtyisi.

3.7. ASUMISOIKEUSASUMISEN SÄÄNTELYSTÄ SIIRRYTTÄVÄ MARKKINAEHTOISUUTEEN Asumisoikeusasuminen ei  tule Suomessa lyömään parhaalla mahdollisella tavalla läpi,  jos se on niin vahvasti säänneltyä kuin nykyisin että asunnon arvo ei seuraa markkinahintojen kehitystä . Oppia kannattaa hakea Ruotsista. Siellä toimivat markkinat. Kannattaisi ehkä harkita, voisivatko esim. vakuutusyhtiöt ja muut rahoittajat omistaa niitä laajemmin.

3.8. KIINTEISTÖNVÄLITTÄJÄN ROOLIA YHTENÄ MARKKINOIDEN KESKEISISTÄ TOIMIJOISTA VAHVISTETTAVA. On koko yhteiskunnan etu, että kiinteistönvälittäjän roolia asuntokaupan asiantuntijana ja oikean tiedon jakajana vahvistetaan. Asuntokaupan prosessia ohjaavat jatkossa entistä enemmän uudet tekijät (= energiansäästö, asumisen laatu, kuluttajien tarpeet, turvallisuusnäkökulmat jne.).  Vanha sijainti-sijainti-sijanti –ajattelu on toki taustalla, mutta sijainnin merkitys laimentunee muiden tekijöiden nostaessa päätään. Halutaan ekologisesti kestävämpiä asumisratkaisuita, jossa kohteen arvoon vaikuttavat vahvemmin myös muut tekijät. Sen takia on myös suomalaisen kiinteistönvälittäjän roolin muututtava.  Tähän muutokseen välitysalan edustajat ovat valmiita. Haluamme, että valtio tekee tässä vauhdittamisessa oman osansa ja toteuttaa yhdessä alamme kanssa esim. lainmuutoksin ammatin minimikoulutusvaatimuksiin liittyvät sisällöt, jotta kuluttajan etu  ja entistä turvallisempi ja laadukkaampi asunnonvaihtoprosessi (=> kuluttajan tyytyväisyys) asuntomarkkinoilla jatkossakin toteutuu.

Olemme järjestönä käytettävissä teemaan liittyvään vuoropuheluun myös jatkossa.

Helsingissä 19.3.2010

Lisätietoja:
Toimitusjohtaja Jukka Malila
Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry
jukka.malilvkl.fi
puh. 050 511 2100
www.kvkl.fi

Takaisin edelliselle sivulle

04.02.2010

Välitysliikevalvonnan resurssipula

Kiinteistönvälitys on luottamukseen perustuvaa asiantuntijapalvelua, jonka tehtävänä on osaltaan varmistaa asiakkaalle turvallisen asuntokaupan toteutuminen. Ammatti vaatii tekijältään monipuolisia asiakaspalvelutaitoja, hyvää ammattiosaamista ja korkeaa ammattietiikkaa. Mainittujen tekijöiden lisäksi välitysliiketoiminnan luotettavuus perustuu mm. alan itsesääntelyyn, ajantasaiseen lainsäädäntöön sekä toimivaan viranomaisvalvontaan.

Aluehallintouudistuksen myötä kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välitystä valvovana viranomaisena on vuoden alusta toiminut aluehallintovirasto. On selvästi nähtävissä, että välitysliikevalvontaan kohdistettujen resurssien määrä on muutoksen myötä entisestään pienentynyt. Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton laki- ja lausuntovaliokunta lausuu huolensa nykyisestä tilanteesta.

Esimerkiksi nykytilan epätyydyttävyydestä voidaan ottaa Itä-Suomen aluehallintovirasto, joka ei ole vielä kokonaan sisäisesti organisoitunut eikä välitysliikevalvontaa ole tällä hetkellä selvästi vastuutettu. Aiemmin valvontaa hoitanut ylitarkastaja Markku Kohvakka on ollut virkavapaalla ja jää sen jälkeen eläkkeelle. Sijaista hänelle ei ole voitu järjestää henkilöresurssien vähyyden vuoksi ja näyttäisi olevan epävarmaa, täytetäänkö virkaa lainkaan. Kaiken tämän vuoksi välitysliikevalvontaa koskevat käsittelyt viivästyvät aivan oleellisesti. Yleisemminkin voidaan todeta, että välitysliiketoiminnan valvontaan kohdistetut resurssit ovat riittämättömiä.

Kuvaillun kaltainen valvovan viranomaisen resurssipula on omiaan heikentämään kuluttajien uskoa välitysliiketoimintaan. Lisäksi välitysliikevalvonnnan laadun ja laajuuden merkittävä alueellinen vaihtelu saattaa niin kuluttajat kuin välitysliikkeetkin epätasa-arvoiseen asemaan. Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton laki- ja lausuntovaliokunta esittää syvän huolensa nykyisestä tilanteesta ja toivoo, että välitysliikevalvontaan kohdistettavia resursseja lisättäisiin mahdollisimman nopealla aikataululla.


Helsingissä 29. päivänä tammikuuta 2010


Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry.
Laki- ja lausuntovaliokunta


Tapio Nevala                                 Tuomas Aulanko
Kiinteistölaki Tapio Nevala         OP-Keskus osk
puheenjohtaja                               sihteeri


Lausunnon antamiseen ovat osallistuneet seuraavat henkilöt ja tahot:

Jaana Anttila-Kangas, Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto r.y.
Timo A. Järvinen, Asianajotoimisto Oy Juridia Ab
Marianne Palo, Lakiasiaintoimisto Palo, Tolvanen & Alppi-Takkinen Oy
Erja Pulli, Realia Group Oy
Mauri Sirén, Turun Seudun OP-Kiinteistökeskus Oy
Sanna Suni, Kiinteistömaailma Oy


JAKELU          TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ
                         ALUEHALLINTOVIRASTOT
 

Takaisin edelliselle sivulle

08.09.2009

KVKL:n laki- ja lausuntovaliokunnan lausunto Valtioneuvostolle koskien luonnosta asunto-osakeasetukseksi (OM/11/41/2003)

OM/11/41/2003 LUONNOS ASUNTO-OSAKEYHTIÖASETUKSEKSI

Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton laki- ja lausuntovaliokunta lausuu luonnoksesta valtioneuvoston asunto-osakeyhtiöasetukseksi kunnioit-taen seuraavaa:

Asetusluonnoksen suhde voimassaolevaan KH-korttiin KH 02-00396

Valiokunta haluaa ensiksikin kiinnittää huomiota asetusluonnoksen tausta-muistiossa esitettyyn viittaukseen KH-kortiston mukaisesta isännöitsijäntodis-tuksesta.

Taustamuistiossa todetaan, että Rakennustietosäätiö on käynnistänyt Raken-nusteollisuus ry:n johdolla KH-02-00292 kortin uusimisen. Maininta on virheel-linen, sillä KH 02-00292 – kortin on korvannut uusi isännöitsijäntodistuksen laadintaa koskeva ohjekortti KH 02-00396 jo maaliskuussa 2008 ja sen mu-kainen isännöitsijäntodistuslomake KH 90024 on julkaistu 15.4.2008.

Valiokunta katsoo, että asunto-osakeyhtiöasetuksen mukaisen isännöitsijän-todistuksen vähimmäissisällön tulisi vastata uutta ohjekorttia KH 02-00396. Nykyisin isännöitsijäntodistuksessa ilmoitettavien tietojen määrä ja kattavuus vaihtelee rajusti todistuksen antajasta riippuen. Nykyisen asetuksen vähim-mäisvaatimukset täyttävä isännöitsijäntodistus ei parhaalla mahdollisella taval-la tue asuntokaupan osapuolien tiedonsaantia, minkä johdosta olisi valiokun-nan näkemyksen mukaan suotavaa, että asetuksen vähimmäissisältövaati-musta tiukennettaisiin yhdenmukaiseksi uuden KH-kortin kanssa.

Esimerkkeinä KH-kortin sisältämistä ja toisaalta asetusluonnoksesta puuttu-vista vähimmäistiedoista ovat KH-kortin kohdassa 2.4 olevat huoneistoa kos-kevat tiedot: a) yhtiön tiedossa olevat osakehuoneiston huomattavat viat ja puutteet (KH-kortti 2.4.1), b) kunnossapitovastuuta koskevat yhtiöjärjestys-määräykset ja yhtiökokouspäätökset (KH-kortti 2.4.3) ja c) asunto-osakeyhtiölaista ja yhtiöjärjestyksestä poikkeavat sopimukset ja käytännöt (KH-kortti 2.4.4).

Energiatodistuksen suhde isännöitsijäntodistuksen vähimmäissisältöön

Laissa rakennuksen energiatodistuksesta (487/2007) 7 §:ssä säädetään, että isännöitsijä tai hallituksen puheenjohtaja antaa asuntoyhtiön rakennuksesta energiatodistuksen osana isännöitsijäntodistusta.

Nykyisessä asunto-osakeyhtiöasetuksessa tai uudessa luonnoksessa ei ole mainintaa mahdollisuudesta sisällyttää isännöitsijäntodistukseen energiatodis-tuslain mukainen energiatodistus. Valiokunnan näkemyksen mukaan isännöit-sijäntodistuksen pakolliseen vähimmäissisältöön ei nykyisellään kuulu eikä tu-lisikaan kuulua energiatodistus, koska isännöitsijäntodistusta tarvitaan myös muissa kuin asunnon luovutustilanteissa eivätkä energiatodistuksen tiedot toi-saalta päivity käytännössä kuin kerran vuodessa, minkä johdosta tulisi olla mahdollista tilata isännöitsijäntodistus ilman energiatodistusta. Asiasta on kui-tenkin esitetty eriäviä näkemyksiä. Koska asunto-osakeyhtiöasetuksen ja energiatodistuslain suhde on tällä hetkellä jossain määrin epäselvä, tulisi asunto-osakeyhtiöasetuksessa nimenomaisesti säätää, että energiatodistus ei ole pakollinen osa isännöitsijäntodistusta.

2.2 §:n 11 k - osakehuoneiston osalle tuleva lainaosuus

Asetusluonnoksen 2 §:n 2 momentin 11 kohdan mukaan isännöitsijäntodistuk-sessa on mainittava osakehuoneiston osalle tuleva lainaosuus, mikäli vastuu yhtiön lainoista kohdistuu eri tavoin eri osakkeenomistajiin.

Valiokunta katsoo, että kyseinen säännös on hyvin tulkinnanvarainen. Ensin-näkin sananmukaisesti luettuna säännöstä voi tulkita siten, että huoneistoon kohdistuvaa lainaosuutta ei tarvitse ilmoittaa isännöitsijäntodistuksessa lain-kaan, paitsi jos vastuu yhtiön lainoista kohdistuu eri tavalla eri osakkeenomis-tajiin.

Toiseksi säännös ei anna mitään oikeusohjetta sen suhteen, miten huoneiston osalle tuleva lainaosuus lasketaan. Käytännössä asiasta on esiintynyt toisis-taan poikkeavia näkemyksiä eikä oikeustila ole selvä. Myöskään KH-kortissa oleva ohje lainaosuuden ilmoittamisesta kirjanpidon tilanteen mukaisena ei ole yksiselitteinen. Asetuksessa tulisi ottaa kantaa esimerkiksi siihen, tuleeko lai-naosuuslaskennassa ottaa huomioon mahdolliset pääomavastikeylijäämät ja kuinka vanha lainaosuustieto isännöitsijäntodistuksessa voidaan esittää. Li-säksi asetuksessa tulisi nimenomaisesti säätää isännöitsijäntodistuksen vä-himmäistiedoksi se, mille päivälle isännöitsijäntodistuksessa esitettävä laina-osuustieto on laskettu.


Kevennetty isännöitsijäntodistus vuokraustilanteisiin

Valiokunnan näkemyksen mukaan mahdollisimman kattava ja täydellinen isännöitsijäntodistus edesauttaa asuntokauppaa ja osapuolten oikeusturvaa. Sen sijaan vuokrausta varten kaikki isännöitsijäntodistuksen tiedot ja liitteet eivät ole välttämättömiä tai edes tarpeellisia ja ovat vain omiaan lisäämään vuokraukseen liittyviä kuluja. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa, että asun-to-osakeyhtiöasetuksessa säädettäisiin mahdollisuudesta antaa ns. kevennet-ty isännöitsijäntodistus vuokraustilanteissa. Todistuksen sisältö voisi olla seu-raavankaltainen:

Asunnon vuokrausta varten annettavassa isännöitsijäntodistuk-sessa on mainittava ainakin seuraavat tiedot:

1) yhtiön yksilöimiseksi todistukseen on merkittävä:
a) yhtiön nimi, osoite ja rekisterinumero;
b) päivämäärä, jona yhtiö on merkitty kaupparekisteriin; sekä
c) isännöitsijän ja, jos isännöitsijä on yhteisö, päävastuullisen isännöitsijän, tai jollei yhtiöllä ole isännöitsijää, hallituksen pu-heenjohtajan nimi ja osoite;

2) yhtiön kiinteistöistä ja rakennuksista todistukseen on merkittä-vä:

a) yhtiön hallitseman kiinteistön tai kiinteistöjen kiinteistötunnukset ja pinta- alat;
b) rakennusten lukumäärä, valmistumisvuosi, talotyyppi, pääasial-linen rakennusaine, kattotyyppi, kate, lämmitys-, ilmanvaihto- ja antennijärjestelmä ja tieto rakennuksessa olevista hisseistä;
c) yhtiön päättämät tai muuten varmuudella tiedossa olevat ra-kennuksen tai kiinteistön huomattavat korjaukset tai perusparan-nukset ja muut rakennusten kuntoon liittyvät yhtiön tiedossa ole-vat seikat;
d) tiedot yhtiön välittömässä hallinnassa olevista huoneistoista ja autopaikoista;

3) isännöitsijäntodistuksessa tarkoitetusta osakehuoneistosta on mainittava:

a) sen hallintaan oikeuttavien osakkeiden numerot ja lukumäärä;
b) osakehuoneiston tunnus ja sijaintikerros;
c) huoneiden lukumäärä tarvittaessa eriteltynä;
d) muut tilat, kuten autopaikka, jonka hallintaan osakkeet oikeut-tavat;
e) osakehuoneiston yhtiöjärjestyksen mukainen käyttötarkoitus;
f) yhtiöjärjestyksessä mainittu pinta-ala;
g) osakehuoneistosta suoritettavan yhtiövastikkeen määrä tarvit-taessa eriteltynä, vastikeperuste sekä yhtiölle suoritettavat muut maksut;
h) asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 7 §:ssä ja 5 luvun 4 §:ssä tarkoi-tetut osakehuoneiston kunnossapitoa tai muutostyötä koskevat ilmoitukset sekä tiedot sellaisista kunnossapito- ja muutostöistä, jotka yhtiö on tehnyt osakkeenomistajan kunnossapitovastuulla olevissa tiloissa;

4) osakeryhmän osakeluetteloon merkityn omistajan nimi asunto-osakeyhtiölain 7 luvun 27 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaisesti ja merkinnän päivämäärä;

5) asunto-osakeyhtiölain 7 luvun 27 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaisesti maininta osakeluetteloon merkityistä osakkeisiin tai osakehuoneiston hallintaan kohdistuvista käyttö- tai luovutusrajoi-tuksista;

6) maininta yhtiökokouksen tekemästä päätöksestä ottaa osake-huoneisto yhtiön hallintaan ja hallinnan kestoaika asunto-osakeyhtiölain 7 luvun 27 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaisesti sekä tieto siitä, onko osakehuoneisto jo yhtiön toimesta vuokrattu;

7) osakkeenomistajan erääntyneiden, maksamatta olevien yhtiö-vastikkeiden määrä ja tieto siitä, miltä ajalta vastikkeet ovat erääntyneet;

8) tiedot sellaisista hallituksen tai isännöitsijän tiedossa olevista muista yhtiötä koskevista seikoista, jotka olennaisesti voivat vai-kuttaa osakehuoneiston käyttämiseen.

Isännöitsijäntodistuksen antaminen sähköisesti

Valiokunnan näkemyksen mukaan asetuksessa voitaisiin säätää mahdollisuu-desta antaa isännöitsijäntodistus sähköisesti. Tämä edellyttäisi käytännössä myös sitä, että sähköisessä isännöitsijäntodistuksessa ei edellytettäisi isän-nöitsijän tai hallituksen puheenjohtajan allekirjoitusta. Sähköinen isännöitsijän-todistus olisi omiaan nopeuttamaan ja helpottamaan esimerkiksi kiinteistönvä-litysliikkeiden mahdollisuutta saada uusi isännöitsijäntodistus tarpeeksi nope-asti.

Helsingissä 28. päivänä elokuuta 2009

Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry.
Laki- ja lausuntovaliokunta

Tapio Nevala
Kiinteistölaki Tapio Nevala
puheenjohtaja

Tuomas Aulanko
OP-Keskus osk
sihteeri


Lausunnon antamiseen ovat osallistuneet seuraavat henkilöt ja tahot:

Jaana Anttila-Kangas, Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto r.y.
Timo A. Järvinen, Asianajotoimisto Oy Juridia Ab
Marianne Palo, Lakiasiaintoimisto Palo, Tolvanen & Alppi-Takkinen Oy
Erja Pulli, Realia Group Oy
Mauri Sirén, Turun Seudun OP-Kiinteistökeskus Oy
Sanna Suni, Kiinteistömaailma Oy



 

 

Takaisin edelliselle sivulle

26.06.2009

"Välitysliikelakia noudatettava myös tilapäisisessä välityspalveluiden tarjoamisessa"

”EU-järjestelmään kuuluva pääomien ja työvoiman entistä vapaampi liikkuvuus on kannatettava asia. Suomessa palveludirektiiviin liittyvää lainvalmistelua tekevien on kuitenkin syytä pitää huolta siitä, että tilapäisessäkin välityspalvelun tarjoamisessa edellytetään välittäjältä välitysliikelain säännösten noudattamista mm. LKV-pätevyyden, toimeksiantopäiväkirjan ja vastuuvakuutuksen osalta. Tämä on oleellisen tärkeää, jotta välityspalveluiden ja asuntokaupan turvallisuus ja sitä kautta asiakkaan etu eivät vaarannu”, painottaa Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton (KVKL)  toimitusjohtaja Jukka Malila.
 
Palveludirektiivin voimaantulo ja siihen liittyvät käytännön vaikutukset ovat asia, joka mietityttää myös välityspuolta ja KVKL:oa. Asian valmistelu ja seuranta on tärkeä teema Euroopan eri maissa lähiaikoina.
 
Suomessa direktiiviä (2006/123/EC) ei ole vielä saatettu kansallisesti voimaan. Asiaa valmisteleva työryhmä pyrkii saamaan aikaiseksi yleislakiehdotuksen syksyllä, jolloin se annettaisiin eduskunnan käsiteltäväksi.
 
”Saamiemme tietojen mukaan tällä kierroksella välityslainsäädäntöön ei ole tarkoitus tehdä kovin merkittäviä muutoksia, vaikka muutostarpeita kyllä olisi. Lain hyväksymisellä tulee olemaan kiire, jos se aiotaan saada voimaan ennen vuoden vaihetta.”
 
”Saamiemme tietojen mukaan välitysliikkeiden osalta ei ehdoteta muutettavaksi rekisteröintivaatimusta eikä sen edellytyksiä. Tietojemme mukaan välitysliikelakiin olisi tulossa säännös tilapäisen palvelun tarjoamisesta toisesta jäsenmaasta ilman rekisteröintiä. Nykyinen välitysliikelaki ei tällaista mahdollisuutta tunne”, kuvaa tilannetta Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton (KVKL) toimitusjohtaja Jukka Malila.
 
”EU-järjestelmään kuuluva pääomien ja työvoiman entistä vapaampi liikkuvuus on kannatettava asia.  Suomessa palveludirektiivin voimaantuloon liittyvää valmistelua tekevien tahojen on kuitenkin syytä pitää huolta siitä, että tilapäisessäkin välityspalvelun tarjoamisessa välittäjältä edellytetään välitysliikelain säännösten noudattamista mm. LKV-pätevyyden, toimeksiantopäiväkirjan ja vastuuvakuutuksen osalta. Tämä on oleellisen tärkeää, jotta välityspalveluiden ja asuntokaupan turvallisuus ja asiakkaan etu eivät vaarannu”, painottaa Malila. 
 
Luonnollisesti muutoin välityslaki ja muut kuluttajansuojasäännökset soveltuvat  toimintaan samalla tavalla kuin Suomessa rekisteröidyn välitysliikkeen osalta.
 
Helsingissä 26.6.2009

Lisätietoja: Jukka Malila, toimitusjohtaja, Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry, p. 050 5112100

 

Takaisin edelliselle sivulle

13.02.2009

Varainsiirtoveroa alennettava kiinteistö- ja asuntomarkkinoiden elvyttämiseksi

Kiinteistöalan järjestöt vaativat kiinteistökaupan kauppahinnasta perittävän 4 prosentin varainsiirtoveron alentamista tai sen poistamista kokonaan. Varainsiirtoveron poistaminen tai laskeminen elvyttäisi kiinteistö- ja asuntokauppaa ja lisäisi sen myötä uudisrakentamista sekä kauppoihin usein liittyvää korjaamista ja saneerausta. Muutos tulisi toteuttaa takautuvasti 1.1.2009 alkaen vähintään määräajaksi.

Nykyinen kiinteistö- ja asuntokaupan verotus vääristää markkinoita, koska varainsiirtovero kohtelee kiinteistökauppoja eri tavoin niiden omistusmuodosta riippuen. Kiinteistön kauppahinnasta peritään 4 prosentin varainsiirtovero. Täysin vastaavan osakeyhtiömuotoisen kiinteistön osakekaupasta perittävä vero on 1,6 prosenttia. Kokonaisen rakennuksen, asuntotontin tai esimerkiksi omakotitalon kaupasta maksettava vero on siis 2,5-kertainen osakekaupan verotukseen nähden.

Korkea varainsiirtovero kasvattaa kynnystä tehdä kiinteistö- ja asuntokauppoja. Veron laskeminen tai poistaminen kokonaan elvyttäisi kiinteistöjen, erityisesti asuntotonttien ja omakotitalojen sekä myös asunto-osakkeiden ostamista. Lisäksi se helpottaisi kiinteistöjen tai asuntojen myyntiä tilanteissa, joissa niiden omistaja on pakotettu myymään esimerkiksi työttömyyden tai muun taloudellisen ahdingon vuoksi.

Kotitalouksien kiinteistö- ja asuntokaupat rahoitetaan lähes poikkeuksetta asuntolainalla, jonka määrää kotitaloudet joutuvat korottamaan varainsiirtoveron maksamiseksi. Valtion verotus syventää erityisesti omakotitalouksien ja asumishistoriansa alkupäässä olevien lapsiperheiden velkataakkaa. Asumismuotojen erilainen verokohtelu on myös johtanut tarpeettomiin hallinnollisiin ratkaisuihin, kun rakennusliikkeet ovat perustaneet asunnonostajille edullisempia keinotekoisia pieniä asunto-osakeyhtiömuotoisia omakotiyhtiöitä.

Valtiovarainministeriö arvioi vuoden 2009 varainsiirtoveron tuotoksi noin 480 milj. euroa. Varainsiirtoveron yhdenmukaistaminen 1,6 prosenttiin laskisi valtion verotuloja, mutta kiinteistö- ja asuntomarkkinoiden elpyminen kerrannaisvaikutuksineen todennäköisesti kompensoisi verotulojen menetyksen.

Kiinteistöalan järjestöt vaativat hallitukselta uusia ja monipuolisempia keinoja kiinteistö- ja asuntokaupan elvyttämiseksi. Kaupan esteiden purkaminen olisi hallitukselta tehokas ja edullinen toimenpide ja torjuisi tätä kautta tehokkaasti alkavaa taantumaa.

Lisätietoja/kannanoton allekirjoittaneet järjestöt:

- toimitusjohtaja Jukka Malila, p. 050-5112100, Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry
- toiminnanjohtaja Juhani Nenonen, p. 041 461 6261, Suomen Omakotiliitto ry
- toimitusjohtaja, Jaana Anttila-Kangas, p. 050 465 3773, Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto ry
- tutkimusjohtaja Mauri Marttila, p. 050 598 6388, Suomen Kiinteistöliitto ry
- toimitusjohtaja Jani Saarinen, p. 0400 625 670, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry

Takaisin edelliselle sivulle

01.12.2008

Kiinteistönvälittäjän ammatin arvostus nousee pätevyyden kehittymisen myötä

Maamme kiinteistönvälityksen koulutuksen tarjonnassa on selkiyttämisen paikka. Koulutukseen kohdistuvia muutospaineita ja -tarpeita esitetään hetkellä muun muassa eurooppalaisten organisaatioiden suunnalta. Niitä nousee jatkuvasti esille myös välitysalan itsensä ja asiakkaiden esittäminä.  Koulutuksen kehittämisen kautta kiinteistönvälittäjän arvostus on nostettavissa uudelle tasolle.

Alan muutostarpeisiin eivät suomalaiset koulutusjärjestelmät anna nykyisellään kunnollista vastinetta. Koulutuksen intressiryhmien onkin syytä nostaa kissa pöydälle, arvioida tarpeet ja ratkaista, ketä varten ja millä sisällöillä välitysalan koulutusta Suomessa jatkossa toteutetaan.
 
CEPIn minimikoulutuspaperi on hyvä tarkastelupohja
 
Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton synnyttyä Suomeen keväällä 2008 on myös alan koulutustarjonta päätetty järjestössä ottaa luupin alle. Koulutussisältöjen arvioinnille tarjoaa hyvän tarkastelukehikon kiinteistöalan ammattilaisten Brysselissä päämajaansa pitävän organisaation, CEPI:n linjapaperi alan minimikoulutusvaatimuksista.  
 
CEPI ja sen välittäjäjärjestö EPAG ovat viime vuosina lanseeranneet ehdotuksiaan kiinteistönvälittäjien yleiseurooppalaiseksi minimikoulutusvaatimustasoksi. Sisältöpakettia on tarjottu yleiseuroopalaiseksi välittäjäkoulutuksen malliksi CEPIn eri jäsenmaihin.  Yksi näistä maista on Suomi.
 
Malli rakentuu 180 opintopisteen (ECTS) laajuuteen. Välittäjän työssä tarvittavien ydintaitojen (esim. myynti ja markkinointi) lisäksi mallissa esitetään koulutussisällöiksi mm. yrittäjyys- ja liikkeenjohtotaitoja. 
 
Malliin on koottu paljon hyviä ja sinänsä kannatettavia asioita. Sitä on pyritty leipomaan jopa sellaisenaan sisään myös valmisteilla olevaan kiinteistönvälityksen eurooppalaiseen standardiin. Syksyllä Wienissä kokoontunut Euroopan maiden edustajista koostuva Standardoinnin projektiryhmä ei kuitenkaan nielaissut CEPIn ajatuksia sellaisenaan, vaan päätyi koulutuksen osalta astetta lievempään sisältöön: välittäjän koulutustasovaatimusten rima standardiehdotuksessa laskettiin tasolle, jossa alan opintojen minimimääräksi standardissa suositellaan 120 opintopistettä.
 
On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan CEPIn tavoite omasta 180 opintopisteen vaatimuksesta ja siihen liittyvistä sisällöistä ajan kuluessa muovautuu – vai muovautuuko? Suomalaisille eurooppalaiset reunaehdot tuskin muodostuvat liian suureksi rasitteeksi, jos huolehdimme itse siitä, että kehitämme omia järjestelmiämme ennakoivasti järkevään suuntaan.
 
Suomen toiveet syytä huomioida yleiseurooppalaisessa mallissa
 
Oleellista suomalaisen välityskentän näkökulmasta eurooppalaisessa kehityksessä on se, että myös eurooppalaiset reunaehdot ohjaisivat välittäjien ammattikuntaa oikeaan, Suomessakin toivottuun suuntaan. Esimerkkinä suomalaisesta näkemyksestä on vaikkapa Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton (KVKL) kiteyttämä näkemys kiinteistönvälityksestä:  kiinteistönvälitys on vaativa asiantuntija-ammatti, joka vaatii tekijältään mm. vahvaa ammattiosaamista, hyvää asiakaspalvelukykyä, monien osa-alueiden yhtäaikaista hallintaa sekä korkeaa ammattietiikkaa.  
 
Keskusliiton näkemys välitysammattilaisesta Suomessa sopii hyvin yhteen eurooppalaisen näkemyksen kanssa. Kukaan ei ole kiinteistönvälityksen asiantuntijana seppä syntyessään: ammatissa menestymiseen tarvitaan kokemuksen lisäksi myös riittävä ja asianmukainen koulutus.
 
Suomen järjestelmässä vielä tuntuvasti kehitettävää
 
Teoria ja käytäntö eivät kuitenkaan vielä lyö kättä Suomen nykyisessä koulutusjärjestelmässä: maamme järjestelmissä on vielä paljon kehitettävää, jotta CEPIn esittämälle tasolle päästäisiin. Esimerkiksi CEPI 180 opintopisteen vaatimuksineen asettaa meille nykyisellään erittäin kovan haasteen:  nykytilanteesta tiedetään, että Suomesta ei löydy tällä hetkellä yhtään oppilaitosta, jonka välityskoulutuksen sisällöt täyttäisivät nuo sisällöt. 
 
Suomalaisten välitysalan koulutusta tarjoavien tahojen, järjestöjen sekä alan viranomaisten tuleekin käydä yhdessä strateginen mietintä siitä, miten ja millä aikataululla esitettyihin minimikoulutusvaatimuksiin voidaan Suomessa vastata .  Suomessa tulee myöskin avoimesti voida keskustella, onko CEPIn esittämässä mallissa joitakin sisältöjä, jotka ovat kenties jopa turhan vaativia taikka muutoin turhia ottaen huomioon kiinteistönvälittäjän käytännön työn ja menestymisen siinä. Mikäli mallista tarpeettomia elementtejä löytyy, niistä tulee CEPIlle myös raportoida – ovathan myös eurooppalaiset organisaatiot loppujen lopuksi tarkoitettuja ottamaan herkällä korvalla huomioon eritoten oman jäsenkuntansa esittämät tarpeet.
 
Kansainväliset esimerkit kannustavat kehitystyöhön
 
Suomessa kiinteistönvälitysalan tulee nostaa koulutusprofiililtaan Pohjoismaissa toteutettujen mallien mukaisesti jollakin aikataululla esimerkiksi ammattikorkeakoulutasolle.  Hyvät välivaiheen askelmat ja rakennuspalikat tässä työssä tarjoavat nykyinen, muutama vuosi sitten maassamme lanseerattu Kiinteistönvälitysalan ammattitutkinto  (KiAT) sekä  välitysliikkeen vastaavan hoitajan pätevyyden tuova Keskuskauppakamarin hallinnoima LKV-tutkinto. Yksi mahdollinen kehityspolku tiellä eteenpäin on näiden elementtien sulattaminen pikku hiljaa yhteen.  Kyseisestä yhteenliittymästä voidaan leipoa kokonaisuus, joka on samalla enemmän kuin osiensa summa. Tämä edellyttää kuitenkin asiasta vastaavilta osapuolilta positiivista kehittämishenkeä sekä samalla myös alaa koskevaan lainsäädäntöön kajoamista.  Välitysalan sektorin on keskusteltava avoimesti myös tiedekorkeakoulujen edustajien kanssa heidän tarjoamista ideoistaan ja mahdollisuuksistaan alan koulutuksen kehittämisessä.  
 
Koulutuksella rakennetaan ammatti-imago ja alan tulevaisuus
 
Mitkä ovatkaan alan koulutuksen portaat ja hierarkia jatkossa?  Niitä ei ole vielä kiveen kirjoitettu ja sen takia koulutusrakenteen tuleva haaste onkin  mitä mielenkiintoisin.
 
Asiaan kannattaa joka tapauksessa määrätietoisesti tarttua ja kokonaisuutta tarkastella, jotta kiinteistönvälitysala säilyttää kiinnostuksensa myös jatkossa uuden sukupolven varteenotettavana vaihtoehtona – uraympäristönä, joka tarjoaa tekijälleen monipuolisen, mielekkään ja itsenäisen kentän sekä uran edetessä mahdollisuudet mukaviinkin ansioihin.
 
Keskusteluyhteys ja vuoropuhelu  alan kansainvälisen kentän linjanvetäjien kanssa on jatkossa erittäin oleellista. Tämän tosiasian tiedostaen Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto hakeutuikin äskettäin Euroopan kiinteistöalan ammattilaisten keskusjärjestön CEPIn jäseneksi. Se on suomalaiselle keskusliitolle erittäin oleellinen foorumi vaikuttaa alan tulevaisuuden tärkeisiin kysymyksiin.
 
Helsingissä marraskuussa 2008
 
Jukka Malila
toimitusjohtaja
Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry
 
Lisätietoja teemasta:

Takaisin edelliselle sivulle