Alan edunvalvonta

Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto toimielimineen edesauttaa koko kiinteistönvälitysalan toimintaedellytysten turvaamista. Liitto mm. osallistuu aktiivisesti kiinteistönvälitysalaan liittyvään lainsäädäntötyöhön ja keskusteluun alan ajankohtaisista kysymyksistä. Seurannassa ja valmistelussa keskeisessä roolissa on alan asiantuntijoista koostuva KVKL:n laki- ja lausuntovaliokunta.

Liitto tekee aloitteita ja antaa lausuntoja niissä asioissa, jotka vaikuttavat esimerkiksi asumiseen, asuntomarkkinoihin, niihin liittyvien palveluihin sekä alan toimintaympäristön kehittymiseen.

Ajankohtaisia edunvalvontakysymyksiä on muun muassa asunto-osakeyhtiölain uudistaminen. Samoin seurataan esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain vaikutuksia kaavoitukseen ja yhdyskuntarakenteen kehittymiseen sekä kaavoitusprosessin toimivuuteen.  Alaan vaikuttavat ohjeistukset ja säädökset ovat alan kannalta aina kiinnostavia ja tärkeitä teemoja olipa kysymys rakennusten energiatehokkuuteen, isännöitsijäntodistuksiin, välittäjien koulutukseen tai vaikkapa asuntokaupan kuntotarkastuksiin liittyvistä kysymyksistä.

Viimeisimmät lausunnot:

KVKL vaatii välitysalan valvovan viranomaisen resurssipulaan pikaisia lääkkeitä

Aluehallintouudistuksen myötä kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välitystä valvovana viranomaisena on vuoden 2010 alusta toiminut aluehallintovirasto. On selvästi nähtävissä, että välitysliikevalvontaan kohdistettujen resurssien määrä on muutoksen myötä entisestään pienentynyt. Välitysliiketoiminnan luotettavuus perustuu mm. alan itsesääntelyyn, ajantasaiseen lainsäädäntöön ja toimivaan viranomaisvalvontaa. Nyt
viranomaisvalvonta on resurssien puutteen takia vakavasti uhattuna.

Valvovan viranomaisen resurssipula on omiaan heikentämään kuluttajien uskoa asuntokaupan turvallisuuteen ja välitysliiketoimintaan. Lisäksi nykyinen välitysliikevalvonnan laadun ja laajuuden merkittävä alueellinen vaihtelu saattaa niin kuluttajat kuin välitysliikkeetkin eriarvoiseen asemaan. Tilanteen korjaamiseksi resursseja on nopeasti lisättävä.

Asia koetaan akuutiksi ja KVKL onkin lähestynyt Työ- ja elinkeinoministeriötä ja aluehallintovirastoa lääkkeiden löytämiseksi asiaan.

Kiinteistönvälitys on luottamukseen perustuvaa asiantuntijapalvelua, jonka tehtävänä on osaltaan varmistaa asiakkaalle turvallisen asuntokaupan toteutuminen. Ammatti vaatii tekijältään monipuolisia asiakaspalvelutaitoja, hyvää ammattiosaamista ja korkeaa ammattietiikkaa. Mainittujen tekijöiden lisäksi välitysliiketoiminnan luotettavuus perustuu mm. alan itsesääntelyyn, ajantasaiseen lainsäädäntöön sekä toimivaan viranomaisvalvontaan.

Aluehallintouudistuksen myötä kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välitystä valvovana viranomaisena on vuoden alusta toiminut aluehallintovirasto. On selvästi nähtävissä, että välitysliikevalvontaan kohdistettujen resurssien määrä on muutoksen myötä entisestään pienentynyt.  Resurssit olivat niukat jo lääninhallitusten aikana, mutta tilanne näyttää olevan vielä huonompi uudessa tilanteessa. Tilanne on huolestuttava niin asuntokaupan osapuolten, välittäjien kuin koko välitysalankin kannalta..

Esimerkkinä nykyisestä heikosta tilasta on Itä-Suomen aluehallintovirasto, joka ei ole vielä kokonaan sisäisesti organisoitunut eikä välitysliikevalvontaa ole tällä hetkellä selvästi vastuutettu. Aiemmin valvontaa hoitanut ylitarkastaja on ollut virkavapaalla ja jää sen jälkeen eläkkeelle. Sijaista hänelle ei ole voitu järjestää henkilöresurssien
vähyyden vuoksi ja näyttäisi olevan epävarmaa, täytetäänkö virkaa lainkaan. Kaiken tämän vuoksi välitysliikevalvontaa koskevat käsittelyt viivästyvät aivan oleellisesti.

Yleisemminkin voidaan todeta, että välitysliiketoiminnan valvontaan kohdistetut resurssit ovat Suomessa riittämättömiä. Tämä näkyy vaikkapa vertailussa Ruotsiin: siellä välitysalan valvontaa hoitaa noin 2,5 kertainen henkilökunta Suomeen verrattuna. Valvonta on KVKL:n saamien tietojen mukaan Ruotsissa keskitetty yhteen paikkaan – asia, joka on osaltaan omiaan lisäämään tietämystä ja kykyä ratkaista toimialueen ongelmia.

 
Helsingissä 5.2.2010

 

LISÄTIETOJA:
 

KIINTEISTÖNVÄLITYSALAN KESKUSLIITTO RY

KVKL:n toimitusjohtaja Jukka Malila puh: 050-5112100; jukka.malilvkl.fi


KVKL:n laki- ja lausuntovaliokunnan puheenjohtaja Tapio Nevala. p.
050-5760044


KVKL:n laki- ja lausuntovaliokunnan sihteeri Tuomas Aulanko p. 010-2522396
 

Ympäristöministeriö
maarit.haakanmparisto.fi

RAKENNUSTEN ENERGIATEHOKKUUSDIREKTIIVIN UUSIMINEN

Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä uusittaessa.

Ehdotuksen mukaan uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää ja yksinkertaistaa tiettyjä säännöksiä, laajentaa direktiivin soveltamisalaa, lujittaa eräitä sen säännöksiä ja vahvistaa julkisen sektorin edelläkävijän asema tällä alalla. Valiokunta toteaakin, että yleisellä tasolla esitetyt tavoitteet ovat perusteltuja ja tervetulleita. Valiokunta haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

7. artikla – Olemassa olevat rakennukset

Uudessa ehdotuksessa on korjausrakentamisessa poistettu 1.000 m2:n kokoraja.  Siten kaikkien rakennusten olisi täytettävä energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset laajojen korjausten yhteydessä. Laajamittaisella korjauksella tarkoitetaan 2. artiklan mukaan rakennuksen korjausta, jossa korjauskustannukset ovat yli 25 % rakennuksen arvosta tai korjaus koskee yli 25 % rakennuksen ulkovaipasta.
Valiokunta pitää tässä suhteessa ongelmallisena sitä, että miten määritellään rakennuksen arvo tai ulkovaipan pinta-ala.
Lisäksi mainitunlaisen rajan sisällyttäminen voi olla omiaan johtamaan siihen, että rakennuksen omistajat välttääkseen direktiivin vaatimukset pilkkovat korjaushankkeet epätarkoituksenmukaisesti.

11. artikla - Energiatehokkuustodistuksen antaminen

Artiklan mukaan energiatodistus edellytetään kaikilta rakennuksilta rakentamisen, myynnin tai vuokrauksen yhteydessä ja yli 250 m2 julkista tilaa sisältäviltä rakennuksilta. Käytännössä edellytetään, että energiatehokkuusluku esiintyy myynti- ja vuokrausilmoituksissa.
Valiokunnan käsityksen mukaan rakennuksen tai sen osan ostoa harkitseva ostaja saisi riittävän tiedon rakennuksen energiatehokkuudesta, mikäli tämä tieto sisällytettäisiin välitysliikkeen laatimaan esitteeseen. Mikäli tieto vaaditaan direktiivin mukaan sisällytettäväksi ilmoitukseen, on tämä omiaan nostamaan ilmoituskustannuksia ja tätä kautta välityspalkkiota.
Vuokraustilanteissa pitäisi olla riittävää, että omistaja luovuttaa vuokralaiselle kopion energiatodistuksesta, koska vuokralaiset voivat vaihtua useinkin.

16. artikla – Riippumattomat asiantuntijat

Artiklan mukaan energiatodistusten antajien ja järjestelmien tarkastajien tulee olla asiantuntijoita, joiden tulee toimia riippumattomalla tavalla.

Tämä johtanee siihen, että vain erityisen pätevyyden hankkineet voivat vastaisuudessa toimia todistusten antajina. Käytännössä esimerkiksi isännöitsijä ei enää voine antaa todistusta, kuten tähän saakka asunto-osakeyhtiöissä on ollut.  Isännöitsijät ovat kouluttautuneet ja myös tehneet investointeja pystyäkseen antamaan energiatodistuksia. Nämä kustannukset menevät hukkaan, jos suunniteltu muutos toteutuu sellaisenaan. Samalla on riski siitä, että asunnon vaihdannan ja vuokrauksen kustannukset entisestään nousevat.

Helsingissä 26. päivänä helmikuuta 2009

Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry.
Laki- ja lausuntovaliokunta

Tapio Nevala        Erja Pulli
puheenjohtaja        sihteeri

Lausunnon antamiseen ovat osallistuneet seuraavat henkilöt ja tahot:

Jaana Anttila-Kangas, Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto r.y.
Tuomas Aulanko, OP-Keskus osk
Timo A. Järvinen, Asianajotoimisto Oy Juridia Ab
Sanna Suni, Kiinteistömaailma Oy
Marianne Palo, Lakiasiaintoimisto Palo, Tolvanen & Alppi-Takkinen Oy
Mauri Sirén, Turun Seudun OP-Kiinteistökeskus Oy

Oikeusministeriö
Lainvalmisteluosasto
PL 25
00023 Valtioneuvosto

 
Oikeusministeriön työryhmämietintö 2008:10
 

Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry:n laki- ja lausuntovaliokunta lausuu kunnioittaen oikeusministeriössä laaditusta avoliittotyöryhmän ehdotuksesta laeiksi yhteistalouden purkamisesta avoliiton päättyessä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta seuraavaa:

Sääntelyä yhteistalouden purkamisesta avoliiton päättyessä voidaan sikäli pitää perusteltuna, että juuri avoliiton purkamiseen liittyvät suurimmat käytännön ongelmat avoliitoissa. Valiokunta haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin, joilla on vaikutusta asunnon luovutustilanteissa.

2 § Tahdonvaltaisuus

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan säännös toisaalta kannustaa avopuolisoita tekemään keskinäisiä sopimuksia avoliiton päättymisen varalta, mutta rajoittaa sopimusten sisältöä heikompaa osapuolta suojaten.

Säännöksen nykyinen sanamuoto rajoittaisi tosiasiassa avopuolisoiden sopimusoikeutta jopa enemmän kuin avioliittolaki. Avioliittolain säännösten mukaanhan puolisot saavat tehdä sopimuksia keskenään kuten avioehtosopimuksen. Lakiehdotuksen mukaan avopuolisot eivät voisi sopia luopuvansa oikeudesta hyvitykseen yhteiselämän hyväksi antamastaan panoksesta.

Avopuolisoilla tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan olla mahdollisuus sopia siitä, ettei lakia sovelleta heihin lainkaan tai että lakia ei sovelleta jonkin tietyn omaisuuden osalta. Lain tulisi mahdollistaa samanlainen sopiminen kuin avioliittolain mukaisissa avioehtosopimuksissakin.  Ainakin osa avopuolisoista on mitä ilmeisimmin valinnut avoliiton sen vuoksi, etteivät he halua liittoansa säänneltävän laissa.

3 § Avoliiton määritelmä

Avoliiton määritelmä on ehdotuksessa aivan liian epämääräinen. Lakiehdotuksen perusteluissakin todetaan näyttökysymysten suhteen luonteen tai yhdessä asumisen luonteesta jäävän väistämättä oikeuskäytännön varaan. Perusteluissa esitettyjä kriteereitä ei voida pitää riittävinä esimerkiksi asuntokauppatilanteissa.
Toteamme lisäksi, etteivät perusteluissa esitetyt kriteerit poista sitä riskiä, että jo lyhytkin asuminen voisi johtaa toisen tahtomatta suhteen rinnastamiseen avoliitoksi, vaikka se ei ole ollut kyseisen osapuolen tarkoitus. Siten voi syntyä tilanteita joissa toinen väittää kysymyksessä olevan avoliitto ja toinen kiistää tämän, minkä jälkeen tuomioistuin ratkaisee yhteiselämän päättämisen ja jonka jälkeen haetaan pesänjakajaa toimittamaan omaisuuden erottelu.

Olisikin syytä saada määritelmää tarkennettua vähintään Norjan mallin mukaisesti, jossa avoliitolta edellytetään tiettyä kestoa tai esimerkiksi sitä, että puolisoilla on yhteinen lapsi.

6 § Sivullisen kanssa tehty sopimus

Ehdotuksen mukaan vaikka avioliittolain 38 ja 39 §:n omaisuuden vallintarajoitukset eivät pääsääntöisesti koske avopuolisoiden omaisuutta, ehdotetaan niiden soveltamista myös avopuolisoiden omaisuuteen siitä lähtien, kun avopuoliso on saanut tiedon yhteiselämän lopettamista koskevasta hakemuksesta. Tiedonsaannilla tarkoitetaan ehdotuksessa OK 11 luvun mukaista hakemuksen tiedoksiantoa avopuolisolle mutta myös tosiasiallisesti saatua tietoa yhteiselämän lopettamishakemuksen vireilletulosta.

Avoliiton kestäessä puoliso siis saisi vapaasti luovuttaa myös puolisoiden yhteisenä kotinaan käyttämän asunnon ja vallinnanrajoitus liittyisi nimenomaan yhteiselämän lopettamista koskevaan hakemukseen, jolla toinen puolisoista hakee itselleen oikeutta jäädä asumaan yhteiseen kotiin ja toisen puolison velvoittamista muuttamaan pois yhteisestä kodista.

Vallinnanrajoitus astuisi voimaan, kun puoliso on saanut joko oikeuskäymiskaaren mukaisesti tiedon tai tosiasiallisen tiedon esimerkiksi toisen puolison ilmoituksen tämän tekemästä yhteiselämän lopettamista koskevasta hakemuksesta.
Näkemyksemme mukaan  vallinnanrajoituksen voimaatulo on kytketty liian epämääräiseen hetkeen eli toisen puolison tietoisuuteen. Ehdotuksen perustelujen mukaan tosin asunto-osakeyhtiölakiin ehdotetaan muutosta, joka mahdollistaa yhteiselämän lopettamishakemuksen vireilletulon merkitsemisen avopuolison pyynnöstä asunto-osakeyhtiön isännöitsijäntodistukseen, jolloin vallinnanrajoitus tulisi julkiseksi myös sivullisille mm. asunnon ostamista harkitsevalle sekä kiinteistönvälittäjälle. Ehdotuksessa viitataan myös maakaaren antamaan mahdollisuuteen kirjata vallinnanrajoitus lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, jota kautta tieto myös tulisi julkiseksi. Voidaan perustellusti kysyä, kuinka hyvin maallikot tulisivat tiedostamaan tällaisen ilmoituksen/kirjaamisen mahdollisuuden.

Valiokunnan mielestä suostumuksen tarvetta koskeva sääntely on melko monimutkainen ja sitä pitäisi miettiä vielä perusteellisesti uudelleen.

Lopuksi

Toteamme vielä, että epäselvä lainsäädäntö on omiaan lisäämään oikeudenkäyntejä ja sitä kautta kustannuksia sekä valtiolle että yksityisille oikeutta hakeville kansalaisille.

Valiokunta halusi tässä vaiheessa lausua ehdotuksesta nimenomaan kiinteistönvälitysalan näkökulmasta ottamatta kantaa säännösehdotuksiin, joilla ei ole suoranaista merkitystä edustamallamme alalla. Valmistelutyön mahdollisesti jatkuessa toivomme, että saamme mahdollisuuden lausua tarkemmin asiasta.

Helsingissä 26. päivänä helmikuuta 2009

Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry.
Laki- ja lausuntovaliokunta

Tapio Nevala        Erja Pulli
puheenjohtaja        sihteeri

Lausunnon antamiseen ovat osallistuneet seuraavat henkilöt ja tahot:

Jaana Anttila-Kangas, Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto r.y.
Tuomas Aulanko, OP-Keskus osk
Timo A. Järvinen, Asianajotoimisto Oy Juridia Ab
Sanna Suni, Kiinteistömaailma Oy
Marianne Palo, Lakiasiaintoimisto Palo, Tolvanen & Alppi-Takkinen Oy
Mauri Sirén, Turun Seudun OP-Kiinteistökeskus Oy